torstai 4. lokakuuta 2012

One two three four

Oli outoa pukeutua kokomustaan. Korun kokosin itse ketjusta, joka kuului aikoinaan rannekoruun sekä riipuksesta, jonka löysin charity shopista. 

Koulutyön määrä kauhistuttaa. Viimeisenä vuonna työmäärän toki odottaakin olevan suuri, mutta kun on vielä haalinut kontolleen kaikenlaista muuta hässäkkää koulun lehden editoimisesta lähtien, niin pikkasen pääsee tuskanhiki kohoamaan ohimoille. Lopputyöhön pitäisi heittäytyä kaikilla voimillaan, mutta tähän saakka olen saanut naputeltua vasta huterat 300 sanaa 10 000:sta. Välillä mietin, onko ideani aivan täysin kaheli. Miksi pitääkin kyseenalaistaa omaa osaamistaan niin ankarasti?

Tarinoiden kirjoittaminen on niin tuskaista. Kaikkihan sitä varmaan tekisivät, jos se olisi kovin helppoa. Oma suhtautumiseni kirjoittamiseen on muuttunut sitten lapsuuden. Silloin romantisoin ajatusta kirjailijan ammatista, mutta nykyään olen alkanut hiljalleen sisäistää, miten karsea duuni se on. Miten jokin asia voikin olla niin kamalaa ja ihanaa samalla aikaa.
Mutta onneksi on vastapainoksi olemassa niin ihanan helppoja asioita kuin pukeutuminen.



Mekko alla KappAhl, reikäpaita päällä New Look