Every time I look at that ugly moon it reminds me of you

I wish I had more time to do things that I actually like doing but everything supposedly important keeps swallowing me up. We went to Bath over the weekend however. The air was perfectly crisp but the sun so low and harsh it was hard to get a decent picture. I managed. Bath was beautiful, it's quite a small city (yes it is a city because it has a cathedral, Bournemouth however is not a city because it doesn't have one even though it is larger, as was explained to us by our tour guide) resting in a valley surrounded by rolling hills on which stood the trunks and branches of naked trees. They created eerie silhouettes against the pink and blue sky. The houses were mainly built from this smooth yellow stone and the streets were narrow and crowded by the masses arriving to enjoy the Christmas markets. I could just about imagine Jane Austen sitting by a window watching the hills and the buildings and secretly hating it all, as she apparently did, and writing her books.

There is way too much work to be done but my mind is elsewhere. Mainly in the 3-day trip to Brussels commencing tomorrow and the flight home on the 17th. I have been slowly driving my flatmate insane by playing Christmas songs, we made a gingerbread house and I'm dreaming of snow in Finland and my mum's cooking.

Still don't know what I was looking for

Pyllypenkki Cartoon Museumissa.

Hoxtonin overground ja nakyma kurkulle.

Haggerston.

Nain kakkaat lomilla.

Pahimmasta vitutuksesta on selvitty. Onneksi on olemassa ihmisiä kuten Elton John ja Woody Allen, jotka onnistuvat aina nostamaan minut suosta kuin suosta.

Täällä sataa ja on kylmä. Piti etsiä laatikon pohjalta villasukat ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Minä tykkään syksystä ja sateestakin yleensä, kunhan se ei osu kohdalle juuri silloin, kun olen unohtanut sateenvarjon kotiin. Onneksi kämppis palaa pian Britteihin, on tylsää olla aivan yksin talossa kun koulukaan ei ole vielä alkanut.

Pupu Hackney Roadilla.

Lemppari vintagetakki.

Katsoin koko Girls-sarjan ensimmaisen tuotantokauden. Aivan mahtavaa viihdetta!

When I look at both of you a Coldplay song plays in my heart.

All the cigarettes that I have never smoked

Jösses. Aika rientää. Vasta tänään sain netin toimimaan kotonani. 

Bournemouth on niin tylsä ja pieni ja äänekäs. Kuvailin jollekulle sitä juurikin näin ja tämä joku kysyi, että miten paikka voi olla samalla aikaa sekä tylsä ja pieni että äänekäs? No, sillä tavalla, että tässä kaupungissa kaikki ensimmäisen vuoden opiskelijat asuvat keskustan alueella, mukavasti kävelymatkan päässä kaikista baareista. Ja ne ykkösvuoden opiskelijat, no, ne huutaa. Iltaisin kello kymmenestä kello kolmeen aamulla. Juuri kävelin kotiin töistä ja edessäpäin hoiperteli tyttölauma. Tyttölauma kohtasi poikalauman ja joku tytöistä päästi humalan rentouttamasta kurkustaan korviavihlovan kutsuhuudon (miksi? ken tietää), johon kaikki muut humalaiset tytöt sitten yhtyivät ja johon pojat tietysti vastasivat omilla astetta matalammilla rääkäisyillään. 

Tätä jatkuu pitkin vuotta. 

Hei, ei se mitään, olinhan itsekin ykkösvuosilainen joskus. Hurjat kaksi vuotta takaperin minä rääyin (vain yhden ainoan kerran tosin), uusien tuttavuuksien ja alkoholin riemastuttavan yhteisvaikutuksen alaisena yhtyen sekalaiseen kuoroon, joka yritti kaiketi tapailla jotakin jalkapallolaulua.

Mutta kyllä silti tekee mieleni joskus avata ikkuna sepposen selälleen ja huutaa: 'Jumaliste kakarat, häipykää jo kotio nukkumaan siitä!'

Hovikuvaajani on Lontoossa, joten ohessa muutamia kännykällä napattuja Lontoosta.

Lasit ovat ihanat Specsaversin Gok Wan -kokoelmasta, mutta hittolainen kun olin niin pihi, etten halunnut maksaa kolmeakymppiä heijastuksenestosta. Taidan viedä ne takaisin, jos sen saisi tehtyä näin jälkikäteen.

Dem freshers. They is well loud.

We've got fun and games

Eilen kavimme Haggerstonin puistossa - luimme sarjakuvia ja soimme kirsikoita. 

Luen parhaillaan Love letters of Great Women -kirjaa ja minua arsyttaa ja liikuttaa samanaikaisesti Henry VIII:en vaimojen kirjeet. Ensinnakin Katariina Aragonialaisen kuolinvuoteelta lahetetty kirje, jossa han vannoo yha rakastavansa kamalaa miestaan. Ja sitten Anne Boleynin kirje vain muutamaa viikkoa ennen mestausta, jossa tama pyytaa miestaan suomaan hanelle oikeudenmukaisen oikeudenkaynnin. Nain ei tietenkaan tapahtunut ja Boleyn kohtasi loppunsa syytettyna veljensa kanssa pelehtimisesta. 

Minua inhottaa, miten naiset ovat pelkkia vaimoja ja synnyttajia. Eritoten Henry kahdeksannen tapauksessa. Tietysti historiasta loytyy hyviakin miehia, mutta naisten ensisijainen elamantarkoitus oli menna naimisiin ja tehda lapsia (mieluiten poikia). Tama pitaa paikkansa edelleen monissa maissa.

Sitten katson Sherlock Holmesia (Uusi Sherlock Suomessa Ylella) ja minua raivostuttaa, miten surkeita naishahmoista on tehty. Vuokraemannan jorinoita ei kukaan jaksa kuunnella ja nainen sopii vain keittamaan etsivaneron teen. Kaiken lisaksi Sherlock on minusta allottavan ylimielinen ja omahyvainen. Britanniassa sarja on suuressa suosiossa. Kuka hitto tata katsoo?

Minifeministi kuittaa.

Feathers and down

Brick Lanea taytyy rakastaa, ei tassa muu auta. Spitalfieldsin markkinoilta loytyy kaikkea sita samaa salaa mita Camdenistakin, mutta kun harhailee alas Brick Lanea loytaa mita ihanimpia aarteita.

Ensimmaisella kaynnillani alueelle ihastuin Absolute Vintage -puotiin. Siella on edelleenkin mielestani alueen kattavin laukku- ja kenkavalikoima. Vaatteita on kuitenkin niin paljon, etta on taytta tuskaa yrittaa katsoa kaikki rekit lapi - varsinkin kun suurin osa vaatteista on ryppyisia, likaisia tai reikaisia. Hinnoittelussa tata ei kuitenkaan ole otettu huomioon. Kohdalleni osuivat ihanat korkeavyotaroiset shortsit, joissa nakyi kuitenkin olevan muun muassa VERItahroja ja hinta silti 8 puntaa.

Useimmiten ihmiset nimeavat lempiliikkeikseen Rokitin ja Beyond Retron. Rokit on myos minun lempiliikkeeni eika suotta. Hinnat ovat kohdillaan, vaatteita ei ole liikaa ja ne ovat puhtaita. Tanaankin tarjolla olisi ollut 3 mekkoa 2:n hinnalla. Loysin vain yhden Liisa Ihmemaassa -henkisen kaunottaren, 16 puntaa. Kavin myos ensimmaista kertaa Beyond Retrossa. Liike oli valtaisa ja mekkoja loytyi niin paljon etta meinasin tikahtua. Liikkessa on tarjolla myos kustomoituja herkkuja, kuten cropattuja toppeja ja sen sellaista. Mainitsemisen arvoisia ovat myos ihanat pikkuiset 50-luvun tyyliset keittioessut.

Viime viikolla ostin Rokitista ihanat Obelix-poksyt. 

Ainiin ja siita suurkaupungin turmeltuneisuudesta. Matkallani Brick Lanelle ohitan aina pienen ympyranmuotoisen puistikon, jonka huvilakatoksessa on pingispoyta mailoineen ja palloineen, joita ei ole kuulemma ainakaan viimeisen viiden viikon aikana varastettu tai tuhottu. Eli porukka pelaa niilla ja jattaa ne sitten rauhaan oidenkin ajaksi. Hienoa sanon ma.

It goes in and then stays inside

Minulla on kamera. Kannan sita mukanani joka paikkaan. Lempiotoksiani ovat sattumalta napatut kuvat tupakoivista tytoista. People look so lonely yet poised when smoking, kuten asian selitin poikakaverilleni.

Lontoossa on painostavan kuuma. Matkan viimeisella etapilla, viiden minuutin paasta poikaystavan asunnolta minijaakaapin kokoisesta matkalaukustani irtosi pyora. Onneksi ei sen aikaisemmin. Lontoo on edelleen lempikaupunkini. Hummus maistuu juuri silta, kuin sen kuuluukin ja mangoa saa valmiina paloina kylmakaapeista. Ainoat asiat, mista en pida ovat roskien ja virtsan haju kaduilla seka poly, joka kutittelee nenaa ja pahentaa astmaani.

Olen kaynyt lempipaikoissani. V&A-museon muotinayttelyssa ja Photographer's Galleryssa, joka muistutti minua jalleen kerran siita, miten mahtava taidemuoto valokuvaus on. Ostin ensimmaisen American Apparel t-paitani ja ainakin tahan saakka se on ollut sen 19 punnan arvoinen. Istuvuus on kymppiluokkaa. Olen syonyt niin paljon sushia, etta alan epailla riippuvuutta. Ruoka on ihanan halpaa ja ihmiset ovat kauniita. 

                        

Majailen Hoxtonin alueella ja matkalla Liverpool Streetin metroasemalla kuljen ohi Bishopsgaten  pukumiesten ja -naisten ja olen niin kertakaikkisen onnellinen siita, etten ole yksi niista navynsiniseen jakkupukuun sonnustautuneista naisista. 

Conversen kanvasreppu osoittautui parhaimmaksi ostokseksi ikina. Aikaisemmin olen karsinyt pahoista selkakivuista pitkien kavelymatkojen yhteydessa, mutta selka ei enaa inahdakaan vaikka kiertelisin museoita viisi tuntia.

Sunnuntaina kavimme Oxfordissa pienessa sarjakuvatapahtumassa. Saatiin nimilaput ja kaikki. Omani huuhdoin kyllakin vahingossa pontosta alas.

Tanaan kavelin Camdenin lapi ja nyt aion viettaa loppuillan katsellen Breaking Badia. Elama on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.

A ripe cranberry will bounce

Kaipaan sinua aivan huomaamattani. Saatan olla ajattelematta sinua montakin tuntia kunnes sitten, aivan yllättäen jossakin täysin arkisessa paikassa kuten ruokakaupassa, jokin herättää muiston sinusta.

Tänään se oli Snapple-mehupullo. Yhtäkkiä muistin, miten kova jano meillä oli silloin. Kuinka Brick Lane oli täynnä melua ja pölyä ja aurinko porotti olkapäille. Olimme kävelleet tunteja, minä olin raahannut sinut jokaiseen vintagepuotiin ja sinua väsytti ja ärsytti. Sinä päivänä oli vain me kaksi ja Lontoo. Se kesä oli ihanin. Hymyilen pullolle ja ostan sen vaikka se on naurettavan kallis ja vieläpä sitä makua, jota inhoan. 

En muista, mitä meidän korkeissamme luki silloin. Mutta muistan kyllä kuinka haimme tuoreet bagelit pikkukaupasta, jossa oli aina ruuhka-aika ja kuinka sinä tarjouduit maksamaan. Sitten istuimme pienellä penkillä ja söimme ja joimme mehujamme ja katselimme ihmisiä. Haluaisin sanoa, että sitten sinä suutelit minua, mutta ei se mennyt niin. Me olimme riidelleet. Näin jälkikäteen en muista riitaa, muistan vain sinut ja minut ja iltapäivän valon.