One two three four

Oli outoa pukeutua kokomustaan. Korun kokosin itse ketjusta, joka kuului aikoinaan rannekoruun sekä riipuksesta, jonka löysin charity shopista. 

Koulutyön määrä kauhistuttaa. Viimeisenä vuonna työmäärän toki odottaakin olevan suuri, mutta kun on vielä haalinut kontolleen kaikenlaista muuta hässäkkää koulun lehden editoimisesta lähtien, niin pikkasen pääsee tuskanhiki kohoamaan ohimoille. Lopputyöhön pitäisi heittäytyä kaikilla voimillaan, mutta tähän saakka olen saanut naputeltua vasta huterat 300 sanaa 10 000:sta. Välillä mietin, onko ideani aivan täysin kaheli. Miksi pitääkin kyseenalaistaa omaa osaamistaan niin ankarasti?

Tarinoiden kirjoittaminen on niin tuskaista. Kaikkihan sitä varmaan tekisivät, jos se olisi kovin helppoa. Oma suhtautumiseni kirjoittamiseen on muuttunut sitten lapsuuden. Silloin romantisoin ajatusta kirjailijan ammatista, mutta nykyään olen alkanut hiljalleen sisäistää, miten karsea duuni se on. Miten jokin asia voikin olla niin kamalaa ja ihanaa samalla aikaa.

Mutta onneksi on vastapainoksi olemassa niin ihanan helppoja asioita kuin pukeutuminen.

Mekko alla KappAhl, reikäpaita päällä New Look

I want a little sugar in my bowl

Pikapostaus ennen puhelinyhtiön kanssa kinastelua. Kissarajaukset onnistuu ilmeisesti vain harjoittelun kautta. 

En ole koskaan pitänyt itseäni housuihmisenä. Ennen kuin nyt. Nämä retroprinttiset pöksyt ostin ihan arkisesti hooämmältä ja nyt halajan lisää. 

Takki: Rokit Vintage, paita Bench, huivi H&M, housut H&M, hattu Ebay, kengät Clarks.

I'm giving it my all but I'm not the girl you're taking home

Arkeenpaluuviikko ei alkanut kovin hyvin. Olen löllönnyt koko päivän ja sitten kaupasta kotiutuessani tarkistan Facebookin, jossa minua odottaa pomolta vihainen viesti, että missäs hitossa sitä kupataan. Minulla oli ilmeisesti työvuoro tänään. Hyvä minä. Ja kun puhelinkin on varastettu ei pomo ole voinut edes tavoittaa minua soittamalla.

Ennen työvuoro-fiaskoa jaksoin kuitenkin pukeutua herrasmieheksi, vain mirri puuttui kaulasta.

En ymmärrä, miten näistä kuvista tulee näin mössöisiä, kun lataan ne bloggeriin. Olen niin surkea tietokonejutuissa, että en tajua, miten ihmiset lataa kuvia flickriin tai mihin lie ja sitten niiden kautta lataa ne blogiin.

Did you know that the Finnish word for a 'bow tie' ('mirri') freely translates to 'pussycat'? It is a slang  expression but one hears it often enough, for example: 'Yesterday at a posh party all the men wore pussycats on their necks.' Apparently it started out with children's books where little cats wore little bows around their necks (I also think perhaps Aristocats had its influence).

I was one pussycat short of a true gentleman today.

We've got fun and games

Eilen kavimme Haggerstonin puistossa - luimme sarjakuvia ja soimme kirsikoita. 

Luen parhaillaan Love letters of Great Women -kirjaa ja minua arsyttaa ja liikuttaa samanaikaisesti Henry VIII:en vaimojen kirjeet. Ensinnakin Katariina Aragonialaisen kuolinvuoteelta lahetetty kirje, jossa han vannoo yha rakastavansa kamalaa miestaan. Ja sitten Anne Boleynin kirje vain muutamaa viikkoa ennen mestausta, jossa tama pyytaa miestaan suomaan hanelle oikeudenmukaisen oikeudenkaynnin. Nain ei tietenkaan tapahtunut ja Boleyn kohtasi loppunsa syytettyna veljensa kanssa pelehtimisesta. 

Minua inhottaa, miten naiset ovat pelkkia vaimoja ja synnyttajia. Eritoten Henry kahdeksannen tapauksessa. Tietysti historiasta loytyy hyviakin miehia, mutta naisten ensisijainen elamantarkoitus oli menna naimisiin ja tehda lapsia (mieluiten poikia). Tama pitaa paikkansa edelleen monissa maissa.

Sitten katson Sherlock Holmesia (Uusi Sherlock Suomessa Ylella) ja minua raivostuttaa, miten surkeita naishahmoista on tehty. Vuokraemannan jorinoita ei kukaan jaksa kuunnella ja nainen sopii vain keittamaan etsivaneron teen. Kaiken lisaksi Sherlock on minusta allottavan ylimielinen ja omahyvainen. Britanniassa sarja on suuressa suosiossa. Kuka hitto tata katsoo?

Minifeministi kuittaa.

If I ever lose my eyes I won't have to cry no more

Vintagemekko päällä on hyvä lähteä katsomaan 60-luvun ranskalaista elokuvaa vaikka poikaystävä ei osaakaan tarkentaa kuvia kunnolla. Elokuvan jälkeen herää vain yksi kysymys: mistä ne tytöt löytää niin kauniita irtoripsiä? Ja rajauksetkin onnistuu aina niin siististi. 

Näytän väsyneeltä? Tämä kaupunki vie mehut. Liian paljon tekemistä ja näkemistä. Päivällä raahauduin vain lähikauppaan hakemaan kahvimaitoa ja jäätelöä. Illaksi olikin sitten kiva vetää taas nätit vaatteet päälle.

Mekko Beyond Retro, laukku kirppari, kengät Converse, takki H&M

Feathers and down

Brick Lanea taytyy rakastaa, ei tassa muu auta. Spitalfieldsin markkinoilta loytyy kaikkea sita samaa salaa mita Camdenistakin, mutta kun harhailee alas Brick Lanea loytaa mita ihanimpia aarteita.

Ensimmaisella kaynnillani alueelle ihastuin Absolute Vintage -puotiin. Siella on edelleenkin mielestani alueen kattavin laukku- ja kenkavalikoima. Vaatteita on kuitenkin niin paljon, etta on taytta tuskaa yrittaa katsoa kaikki rekit lapi - varsinkin kun suurin osa vaatteista on ryppyisia, likaisia tai reikaisia. Hinnoittelussa tata ei kuitenkaan ole otettu huomioon. Kohdalleni osuivat ihanat korkeavyotaroiset shortsit, joissa nakyi kuitenkin olevan muun muassa VERItahroja ja hinta silti 8 puntaa.

Useimmiten ihmiset nimeavat lempiliikkeikseen Rokitin ja Beyond Retron. Rokit on myos minun lempiliikkeeni eika suotta. Hinnat ovat kohdillaan, vaatteita ei ole liikaa ja ne ovat puhtaita. Tanaankin tarjolla olisi ollut 3 mekkoa 2:n hinnalla. Loysin vain yhden Liisa Ihmemaassa -henkisen kaunottaren, 16 puntaa. Kavin myos ensimmaista kertaa Beyond Retrossa. Liike oli valtaisa ja mekkoja loytyi niin paljon etta meinasin tikahtua. Liikkessa on tarjolla myos kustomoituja herkkuja, kuten cropattuja toppeja ja sen sellaista. Mainitsemisen arvoisia ovat myos ihanat pikkuiset 50-luvun tyyliset keittioessut.

Viime viikolla ostin Rokitista ihanat Obelix-poksyt. 

Ainiin ja siita suurkaupungin turmeltuneisuudesta. Matkallani Brick Lanelle ohitan aina pienen ympyranmuotoisen puistikon, jonka huvilakatoksessa on pingispoyta mailoineen ja palloineen, joita ei ole kuulemma ainakaan viimeisen viiden viikon aikana varastettu tai tuhottu. Eli porukka pelaa niilla ja jattaa ne sitten rauhaan oidenkin ajaksi. Hienoa sanon ma.

White Trash

Väsyttää. Minusta huomaa heti, jos en nuku. Silmäpussit ulottuvat poskille asti.

Tällaista minulla oli tänään päällä ja tätä biisiä soitin repeatilla.

 
Mekko: River Island

If you're so funny, then why are you alone tonight?

Kuvittelin olevani paahtavan kuumalla safarilla. Janoisena ja seuraavaa levähdyspaikkaa tähyten. Hetkeksi uskoinkin niin. 

Päällä ihanin kirppuhame, joka hulmuaa tuulessa ja saa minut tuntemaan itseni seikkailunhaluiseksi pariisittareksi. Eksyinkin matkalla Ruoholahdesta rautatieasemalle. Jos Helsingissä edes voi eksyä. Kurkistin muistiinpanokirjasta suunnistusohjeita, kun tuulenviri tarttui lappuihin, joita säilytän vihon välissä ja levitti ne ympäri katua. Tuntematon mies ohitti minut muttei tarjoutunut auttamaan kadonneiden lappusieni metsästyksessä. Kirosin häntä hetken mielessäni. Nyt jossakin päin Helsinkiä on tuulen riepoteltavana minun typeriä pikku muistilappujani.

Kun antaa masun vähän pilkottaa, niin ei tunnu liian konservatiiviselta. Käärmeennahkaiset suomalaiset kengät löytyivät kirpputorilta 8 eurolla tänä kesänä. 

Eilen katselin Closer:ia iltamyöhään saakka vaikka piti olla nukkumassa jo muutama tunti aikaisemmin. Ja ajattelin vain, kuinka julmalta täytyy tuntua ne muutamat hetket ennen kuin kerrot uutiset toiselle; et halua enää, kaikki on lopussa. Sinä tiedät, mutta hän ei - jos vain pysyisit hiljaa, ei toinen saisi koskaan tietää miten lähellä sydän oli murtua. 

I pretend to be on a safari. Parched and hot. For a moment I believed so.

Paita: TK Maxx, hame kirppis, kengät kirppis, lasit Asos

I've seen every blue eyed floozy on the way

Kengistä, Queenistä ja paljasjalkaisuudesta.

Eilen matkalla asemalta kotiin kuuntelin Fat Bottomed Girlsiä täysillä kuulokkeista. Kivi luikahti jostain kenkääni ja jouduin kihnuttamaan hikisen tennarin pois jalasta. Olin jo puskemassa jalkaa takaisin kuumaan kenkään, mutta päätinkin sitten ottaa molemmat kengät pois ja kävellä paljain jaloin kotiin. Asfaltti oli mukavan viileä ja karhea vasten jalkapohjia. 

Lanteet alkoivat keinumaan väkisinkin Freddien karjuessa: 'Aaare you gonna take me home tonight? Ooooh, down beside that red firelight.' Teki mieli niin pirhanasti jammailla ja laulaa mukana. Ensin hyräilin, sitten jo tapailin sanoja ja ennen kuin huomasinkaan, ajattelin: 'Ketä kiinnostaa, jos jammailen matkani kotiin kengättä. Hitot naapureista!' Sitten bailasinkin kotiin asti, heiluttelin kenkiä ilmassa ja lauleskelin kertosäkeen mukana. Naapurit tuijotti, minua ei haitannut. Hassua, miten on ookoo laulaa ja tanssia kännissä tai kavereiden kanssa hullutellessa muttei koskaan yksin keskellä päivää.

Joskus ammoisina aikoina Irc-galleriassa oli kanava nimeltä: Why can't my life be a musical? Minä olin yksi kanavan jäsenistä. No, sen sijaan, että surisimme moista asiaa, mitäs jos vaan vähän vaikka jammailtaisiin kotimatkalla hyvän musiikin tahtiin niin meidänkin elämässä on vähän enemmän musikaalia ja vähän vähemmän näyttöpäätteen kelmeää valoa.

I recommend dancing your way home from work, barefoot and singing: 'Left alone with big fat Fanny, she was such a naughty nanny! Hey, big woman you made a bad boy out of meeee!' Neighbours will stare but your day will be instantly better. 

Hame: kirppari, toppi Vero Moda, lasit KappAhl

Girlfriend in a coma I know I know it's serious

Koko päivän rummuttanut vesisade vihdoin hellitti ja aurinko pilkahti pihaan - makoilin sohvalla ja hyppäsin salamana pystyyn; asukuvia! Minä ja isä molemmat pingottiin pihalle, isä kuvaili kukkia ja vesipisaroita, minä säätelin itselaukaisinta ja hyppelin siivottomalla pihalla. Mutta, tässä ne nyt ovat, vihdoin - asukuvia asublogissa.

Kastuin läpimäräksi matkalla metrolle töistä, meikkiä ei ole eikä tukkaa ole laitettu, suonette sen minulle anteeksi.

Tällaista minulla oli tänään päällä. Kuvat ovat tärähtäneitä ja outoja, mutta kun tekee kahta työtä ja vapaa-aikaa on rajoitetusti, keksii sitä muutakin tekemistä kuin  itsensä loputtoman valokuvaamisen.

Unfocused, makeupless and tired. I know you'll forgive me.

Hame: Ebay (jonkun omatekemä), neule H&M, nahkavyö Pieces, korut kirpparit ja Ebay, huivi ken tietää, lasit Gok Wan, kengät M&S (Ebay), laukku kirppari, nahkatakki River Island