Bruxelles

It was freezing. We drank beer and ate waffles. Kieron tried all the strange oaky, smoky beers and really loved Gueuze which tasted like vomit, I kid you not look it up, while I stuck to good old Kriek and lager.

This city was my home for 9 months a few years back and even though I knew it was the same city it felt strange. Everything felt a bit different like looking at mirror images: almost there but not quite right. The fries were just as good as they were back then though, maybe even better.

Was nice to experience the city beyond the bars and clubs I used to visit religiously. Although Brussels is known for its comics, visiting the comic strip center I was more intrigued by the building itself. An art nouveau masterpiece that used to be a fabric shop. Unbelievable.

Every time I look at that ugly moon it reminds me of you

I wish I had more time to do things that I actually like doing but everything supposedly important keeps swallowing me up. We went to Bath over the weekend however. The air was perfectly crisp but the sun so low and harsh it was hard to get a decent picture. I managed. Bath was beautiful, it's quite a small city (yes it is a city because it has a cathedral, Bournemouth however is not a city because it doesn't have one even though it is larger, as was explained to us by our tour guide) resting in a valley surrounded by rolling hills on which stood the trunks and branches of naked trees. They created eerie silhouettes against the pink and blue sky. The houses were mainly built from this smooth yellow stone and the streets were narrow and crowded by the masses arriving to enjoy the Christmas markets. I could just about imagine Jane Austen sitting by a window watching the hills and the buildings and secretly hating it all, as she apparently did, and writing her books.

There is way too much work to be done but my mind is elsewhere. Mainly in the 3-day trip to Brussels commencing tomorrow and the flight home on the 17th. I have been slowly driving my flatmate insane by playing Christmas songs, we made a gingerbread house and I'm dreaming of snow in Finland and my mum's cooking.

Swim good

A beautiful day at the beach. November 11th, yes that's correct dear reader amidst the Finnish snow fall, we walked along the beach and the sun managed to make me so warm I had to take my coat off to pose against a backdrop of clear blues. It's strange how the sea and the sky actually look like a canvas propped up in a studio, how something so real can look so fake to the eye.

I have been busy yet I feel like a sloth. I want to hibernate and wake up to a warm spring when all of this work will be well behind me and I will never have to think about seminars or lectures again.

An example of where my priorities lie: I went to the library to find research material for my dissertation and came out with Kushner's Angels in America instead. I read it in 2 days and haven't even looked at dissertation materials yet.

As we walked there was a group of women who looked like Sunday school teachers, walking along the beach dressed in matching dark skirts. We then stumbled upon a hidden little garden up on the cliff.

One two three four

Oli outoa pukeutua kokomustaan. Korun kokosin itse ketjusta, joka kuului aikoinaan rannekoruun sekä riipuksesta, jonka löysin charity shopista. 

Koulutyön määrä kauhistuttaa. Viimeisenä vuonna työmäärän toki odottaakin olevan suuri, mutta kun on vielä haalinut kontolleen kaikenlaista muuta hässäkkää koulun lehden editoimisesta lähtien, niin pikkasen pääsee tuskanhiki kohoamaan ohimoille. Lopputyöhön pitäisi heittäytyä kaikilla voimillaan, mutta tähän saakka olen saanut naputeltua vasta huterat 300 sanaa 10 000:sta. Välillä mietin, onko ideani aivan täysin kaheli. Miksi pitääkin kyseenalaistaa omaa osaamistaan niin ankarasti?

Tarinoiden kirjoittaminen on niin tuskaista. Kaikkihan sitä varmaan tekisivät, jos se olisi kovin helppoa. Oma suhtautumiseni kirjoittamiseen on muuttunut sitten lapsuuden. Silloin romantisoin ajatusta kirjailijan ammatista, mutta nykyään olen alkanut hiljalleen sisäistää, miten karsea duuni se on. Miten jokin asia voikin olla niin kamalaa ja ihanaa samalla aikaa.

Mutta onneksi on vastapainoksi olemassa niin ihanan helppoja asioita kuin pukeutuminen.

Mekko alla KappAhl, reikäpaita päällä New Look

Normal

Käytiin eilen dyykkaamassa. Saalis oli tällainen. Kevätsipulia, porkkanoita, kahdeksan pussia keksejä, banaania, leipää, salaattia... Paikalle sattunut lähiasuntolan vartija kysäisi mitä puuhaamme ja kun selitin asian, hän opasti ystävällisesti, että sunnuntai-illat ovat otollisimmat apajapäivät. Hän antoi myös ymmärtää, että on ookoo dyykata, kun kerta olimme ns. normaaleja kansalaisia emmekä katujen kodittomia, joilla tarve dyykkaamiseen on kuitenkin todellinen. Kuinka nurinkurista on, että kun kaivelen roskiksia kello 12 yöllä farkuissa ja nahkatakissani on se hyväksyttävää, mutta asian laita olisi vallan toinen jos olisin pahalta haiseva nelikymppinen mies.

Minulla ja kämppikselläni on oikeasti varaa ostaa ruokaa, mutta aikaisemmin päivällä juteltuamme tovin siitä, kuinka inhottavan paljon ruokaa menee kauppojen roskiksissa hukkaan päätimme lähteä dyykkausreissulle. Dyykkaus on Britanniassa laitonta, mutta en usko, että kaksi nuorta neitoa joutuisi kovinkaan pahaan kiipeliin sinivuokkojen sattuessa paikalle. Vartija varoittikin meitä, että nimenomaan kaupan omistajalle ei kannata roskisten tonkimisesta jäädä kiinni. Katsotaan mitä tänään löytyy.

Ja asiasta kukkaruukkuun. Kävimme pienellä kävelylenkillä keskustassa ihailemassa Arts by the Sea -festivaalin tarjontaa. Oli tunnelmallisia valoja ja ihanan raikas, kirpeä ilma. Syksy se saapuu Britanniaankin, onneksi vähän lempeämmin kuin Suomessa.

I went skipping. Were I a homeless person this kind of behaviour would not be acceptable (as was explained to me by a security guard from a nearby apartment building) but since I seemed to be just your average, normal person in my jeans and leather jacket it was totally cool. Fucked up much?

Tonight we took a walk in the crispy, chilly air and admired what Arts by the Sea festival had to offer. I thought Bournemouth was as boring as they come but apparently there's more to this town on a Saturday night than crowds of stag do's dressed up as LMFAO.

I want a little sugar in my bowl

Pikapostaus ennen puhelinyhtiön kanssa kinastelua. Kissarajaukset onnistuu ilmeisesti vain harjoittelun kautta. 

En ole koskaan pitänyt itseäni housuihmisenä. Ennen kuin nyt. Nämä retroprinttiset pöksyt ostin ihan arkisesti hooämmältä ja nyt halajan lisää. 

Takki: Rokit Vintage, paita Bench, huivi H&M, housut H&M, hattu Ebay, kengät Clarks.

I'm giving it my all but I'm not the girl you're taking home

Arkeenpaluuviikko ei alkanut kovin hyvin. Olen löllönnyt koko päivän ja sitten kaupasta kotiutuessani tarkistan Facebookin, jossa minua odottaa pomolta vihainen viesti, että missäs hitossa sitä kupataan. Minulla oli ilmeisesti työvuoro tänään. Hyvä minä. Ja kun puhelinkin on varastettu ei pomo ole voinut edes tavoittaa minua soittamalla.

Ennen työvuoro-fiaskoa jaksoin kuitenkin pukeutua herrasmieheksi, vain mirri puuttui kaulasta.

En ymmärrä, miten näistä kuvista tulee näin mössöisiä, kun lataan ne bloggeriin. Olen niin surkea tietokonejutuissa, että en tajua, miten ihmiset lataa kuvia flickriin tai mihin lie ja sitten niiden kautta lataa ne blogiin.

Did you know that the Finnish word for a 'bow tie' ('mirri') freely translates to 'pussycat'? It is a slang  expression but one hears it often enough, for example: 'Yesterday at a posh party all the men wore pussycats on their necks.' Apparently it started out with children's books where little cats wore little bows around their necks (I also think perhaps Aristocats had its influence).

I was one pussycat short of a true gentleman today.

Still don't know what I was looking for

Pyllypenkki Cartoon Museumissa.

Hoxtonin overground ja nakyma kurkulle.

Haggerston.

Nain kakkaat lomilla.

Pahimmasta vitutuksesta on selvitty. Onneksi on olemassa ihmisiä kuten Elton John ja Woody Allen, jotka onnistuvat aina nostamaan minut suosta kuin suosta.

Täällä sataa ja on kylmä. Piti etsiä laatikon pohjalta villasukat ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Minä tykkään syksystä ja sateestakin yleensä, kunhan se ei osu kohdalle juuri silloin, kun olen unohtanut sateenvarjon kotiin. Onneksi kämppis palaa pian Britteihin, on tylsää olla aivan yksin talossa kun koulukaan ei ole vielä alkanut.

Pupu Hackney Roadilla.

Lemppari vintagetakki.

Katsoin koko Girls-sarjan ensimmaisen tuotantokauden. Aivan mahtavaa viihdetta!

When I look at both of you a Coldplay song plays in my heart.