A ripe cranberry will bounce

Kaipaan sinua aivan huomaamattani. Saatan olla ajattelematta sinua montakin tuntia kunnes sitten, aivan yllättäen jossakin täysin arkisessa paikassa kuten ruokakaupassa, jokin herättää muiston sinusta.

Tänään se oli Snapple-mehupullo. Yhtäkkiä muistin, miten kova jano meillä oli silloin. Kuinka Brick Lane oli täynnä melua ja pölyä ja aurinko porotti olkapäille. Olimme kävelleet tunteja, minä olin raahannut sinut jokaiseen vintagepuotiin ja sinua väsytti ja ärsytti. Sinä päivänä oli vain me kaksi ja Lontoo. Se kesä oli ihanin. Hymyilen pullolle ja ostan sen vaikka se on naurettavan kallis ja vieläpä sitä makua, jota inhoan. 

En muista, mitä meidän korkeissamme luki silloin. Mutta muistan kyllä kuinka haimme tuoreet bagelit pikkukaupasta, jossa oli aina ruuhka-aika ja kuinka sinä tarjouduit maksamaan. Sitten istuimme pienellä penkillä ja söimme ja joimme mehujamme ja katselimme ihmisiä. Haluaisin sanoa, että sitten sinä suutelit minua, mutta ei se mennyt niin. Me olimme riidelleet. Näin jälkikäteen en muista riitaa, muistan vain sinut ja minut ja iltapäivän valon.

I've seen every blue eyed floozy on the way

Kengistä, Queenistä ja paljasjalkaisuudesta.

Eilen matkalla asemalta kotiin kuuntelin Fat Bottomed Girlsiä täysillä kuulokkeista. Kivi luikahti jostain kenkääni ja jouduin kihnuttamaan hikisen tennarin pois jalasta. Olin jo puskemassa jalkaa takaisin kuumaan kenkään, mutta päätinkin sitten ottaa molemmat kengät pois ja kävellä paljain jaloin kotiin. Asfaltti oli mukavan viileä ja karhea vasten jalkapohjia. 

Lanteet alkoivat keinumaan väkisinkin Freddien karjuessa: 'Aaare you gonna take me home tonight? Ooooh, down beside that red firelight.' Teki mieli niin pirhanasti jammailla ja laulaa mukana. Ensin hyräilin, sitten jo tapailin sanoja ja ennen kuin huomasinkaan, ajattelin: 'Ketä kiinnostaa, jos jammailen matkani kotiin kengättä. Hitot naapureista!' Sitten bailasinkin kotiin asti, heiluttelin kenkiä ilmassa ja lauleskelin kertosäkeen mukana. Naapurit tuijotti, minua ei haitannut. Hassua, miten on ookoo laulaa ja tanssia kännissä tai kavereiden kanssa hullutellessa muttei koskaan yksin keskellä päivää.

Joskus ammoisina aikoina Irc-galleriassa oli kanava nimeltä: Why can't my life be a musical? Minä olin yksi kanavan jäsenistä. No, sen sijaan, että surisimme moista asiaa, mitäs jos vaan vähän vaikka jammailtaisiin kotimatkalla hyvän musiikin tahtiin niin meidänkin elämässä on vähän enemmän musikaalia ja vähän vähemmän näyttöpäätteen kelmeää valoa.

I recommend dancing your way home from work, barefoot and singing: 'Left alone with big fat Fanny, she was such a naughty nanny! Hey, big woman you made a bad boy out of meeee!' Neighbours will stare but your day will be instantly better. 

Hame: kirppari, toppi Vero Moda, lasit KappAhl

Girlfriend in a coma I know I know it's serious

Koko päivän rummuttanut vesisade vihdoin hellitti ja aurinko pilkahti pihaan - makoilin sohvalla ja hyppäsin salamana pystyyn; asukuvia! Minä ja isä molemmat pingottiin pihalle, isä kuvaili kukkia ja vesipisaroita, minä säätelin itselaukaisinta ja hyppelin siivottomalla pihalla. Mutta, tässä ne nyt ovat, vihdoin - asukuvia asublogissa.

Kastuin läpimäräksi matkalla metrolle töistä, meikkiä ei ole eikä tukkaa ole laitettu, suonette sen minulle anteeksi.

Tällaista minulla oli tänään päällä. Kuvat ovat tärähtäneitä ja outoja, mutta kun tekee kahta työtä ja vapaa-aikaa on rajoitetusti, keksii sitä muutakin tekemistä kuin  itsensä loputtoman valokuvaamisen.

Unfocused, makeupless and tired. I know you'll forgive me.

Hame: Ebay (jonkun omatekemä), neule H&M, nahkavyö Pieces, korut kirpparit ja Ebay, huivi ken tietää, lasit Gok Wan, kengät M&S (Ebay), laukku kirppari, nahkatakki River Island

Pretty Boys

Haluan nyt jutella Kauniista Pojista ja vähän Kauniista Musiikistakin.

Minun on vaikea olla itkemättä minkä tahansa Sigur Rós:in kappaleen aikana. Hidas, herkkä nostatus rummuttavaan kliimaksiin ja minun silmäni valuvat vettä. Näin käy erityisesti, jos mukaan heitetään kaunis musiikkivideo, jossa lapset nousevat lentoon kallionkielekkeeltä.

Nyt ihanan Valtari-levyn kuvituksena toimii musikkivideo-projekti, jonka tuloksia odotan innolla. Viimeisimmällä videolla esiintyi tutkani täysin ohittanut Shia LeBeouf. Miten voikaan rakastaa ponnaripäisiä partasuita? Minun olisi pitänyt elää 70-luvulla... Vielä jokin aika sitten olin vakuuttunut siitä, ettei Ashton Kutcheria ihanampaa miestä voi maa päällään kantaa (parransänki ja pitkä tumma tukka). Mutta kun Shia itkee kameralle, olen varma, että tunsin kuinka sydämestäni murtui jokin pieni sopukka. Onneksi sydän on paranevaista sorttia.

Michael Fassbender. Ihastuin ensi kerran Fish Tank -elokuvan johdosta, niin että oli katsottava elokuva heti seuraavana päivänä uudelleen. Ihastukseni on kestänyt ja nousi ehkä huippuunsa Prometheus-elokuvassa. Kaunis mies robottina on scifi-nörtin märkä uni.

Vaikka olenkin Harry Potter -fani, ei Daniel Radcliffe ollut mielestäni sopiva valinta Harryn rooliin enkä muutenkaan ymmärtänyt fanien kaihoa ja kaipuuta. Kunnes näin hetki sitten alla olevan musiikkivideon. Riutuneet miehet, mikä heissä on. Miten voi ihmiskärsimys näyttää niin kauniilta? En halua parantaa heitä enkä kuunnella heidän murheitaan, mutta ilmoittaudun vapaaehtoiseksi tarkkailemaan ja tuijottamaan heidän liikehdintäänsä ja hikistä tukkaansa ja väsyneitä suuria silmiä. Jos joku antaisi minun joskus ohjata elokuvan, se ei olisi elokuva, se olisi yhtä pitkää kauniiden miesten lähikuvailua.

Voi kuinka ihanaa on, että maailmassa on niin paljon kauniita miehiä! Ja onneksi yksi heistä ei esiinny alasti musiikkivideoilla vaan halaa minua joskus niin lujaa, että silmälasit on riisuttava, jotta kasvot pääsevät aivan vasten minun ihoani.

I've got double vision darling and you're four times on my mind

Ensimmäinen työviikko kahta työtä tehdessä meni niin nopeasti. Nyt kaikki tuntuu niskassa ja silmissä. Nuokun aikaisissa junissa, puen liian vähän päälle aamuisin ja liian paljon töistä lähtiessä. Hymyilen ja nyökkäilen paljon ja yritän turhaan muistaa ihmisten nimiä.

Tänään ihailin lyhyitä tukkia ja rapsuttelin pientä mustaa mopsia leuan alta.

Mutta nyt on juhannus ja minä olen kotona. Olen syönyt ja juonut ja nyt en aio tehdä mitään muuta kuin tuijottaa typeriä ohjelmia televisiosta ja lukea ihania tyyliblogeja. 

Hyvää juhannusta!

Greek

Suomen kesä on paahtavan kuuma ja ihana. Istun vanhempien takapihalla aamukahvilla ja aurinko polttelee paljailla säärillä. Jälleen kerran rusketusrajat asettautuvat ensimmäiseksi varpaiden ja jalan liitoskohtaan.

Pyöräilen joka paikkaan ja haaveilen, että joku päivä pääsisin pyöräilemään New Yorkissa. Hymyilen kun huomaan ajattelevani ettei mokoma ole ollenkaan mahdotonta, miksei. Joku päivä. 

Englannissa pyöräily vaikuttaa holtittomalta ja pelottavalta, pujotella nyt double deckereiden seassa aamuruuhkassa! Jostakin syystä olen pyörän lisäksi alkanut haaveilemaan lapsuuden kammotuksesta; pyöräilykypärästä. Muksuna olin liian cool kypärälle ja se piti riisua heti ensimmäisen kulman jälkeen matkalla kouluun ja kiikuttaa perille pyöränsarvessa. Muistaakseni ensimmäinen kypäräni oli kirkkaanpinkki. Nyt en pistäisi vastaan moiselle laisinkaan.

Eilen illalla suojauduin hyttysiltä maksimekon ja huivin alle. Parhain meikki helteessä syntyy munakoison värisestä huulipunasta ja muuten luonnollisesta ja vähäeleisestä ehostuksesta.

Laitoin pitkät kynnet, muovia ja pikaliimaa, mutta ne aiheuttavat päänvaivaa muunmuassa tölkkien avaamisessa. En taida olla tarpeeksi leidi tällaisille, mutta ilmeisesti tarpeeksi uncool pyöräilykypärälle.

Popsicle

Innostuin kloorivaalennuksesta viime viikolla. Käsittelyn saivat sininen reikäneulosmekko sekä vaaleanpunaiset nilkkasukat. Odotin mekon muuttuvan valkoiseksi alareunasta, mutta kloori vaalensikin mekon helmaan pinkin raidan mikä mielestäni näyttikin ihan hauskalta. Vannoin itselleni taannoin etten ostaisi enää yhtäkään pinkkiä/vaaleanpunaista vaatekappaletta, mutta tätä tuskin lasketaan. Ennen- kuvia ei ole olemassa, mutta mekon yläosasta näkyy minkä värinen koko vaatekappale oli ennen vaalennusta. 

Mekkoa käytän rannalla bikineiden päällä sekä samansävyisen ja -pituisen H&M:n pallomekon kanssa.

Sukista tuli heti mieleen jäätelöpuikot!

Suurin vaikutus kloorilla näytti olevan juuri siihen kohtaan mihin vedenraja osui. Koko helma oli upoksissa, mutta alaosa menetti vain hiukan väriään ja muuttui violettiin vivahtavaksi.

Laskin siis teräsaltaaseen kylmää vettä ja sekaan kaadoin noin puoli pulloa Klorin - nestettä. Annoin mekon ja sukkien liota noin puolisen tuntia, kävin välillä kurkkimassa ja huljuttelemassa hanskoja käyttäen. Mekkoon tuli jonkin verran pikku roiskeita, mutta minua ne eivät haittaa. Kannattaa olla tarkkana jos haluaa siistiä jälkeä. Huuhtelin kylmällä vedellä ja annoin kuivua. Helppoa!

P.S. Mymmelimekoissa on voimaa; sain mahtiharjoittelupaikan Voicelta!

Mekko: kirpputori, sukat H&M

China Blue

Tervetuloa! Welcome!

Aikaisempia bloginrääpäleitä löytyy takataskusta, mutta jospa nyt viimein motivaatio riittäisi ylläpitää jonkinsorttista - noh, en halua sanoa ajatuskaatopaikkaa joten sanotaan henkireikää - sekä tietty jonkinlaista väylää, jossa höpötellä kaikesta itseä kiinnostavasta. Olen kirpparifiili - römyän kaikki tielleni sattuvat kirput, torit, myyjäiset sekä roskislavat. Tässä blogissa nautiskellaan kaikenlaisista turhamaisista ihanuuksista kuten käytetyistä vaatteista ja asusteista sekä niiden pienimuotoisesta muokkaamisesta. Minä tykkään Woody Allenin 70-luvun tuotannosta, isäni musiikkimausta sekä vuohenjuusto-lasagnesta.

Pidemmittä puheitta; minun nimeni on Noora ja tälläistä minulla oli tänään päällä.

Tämä mekko on suomalaista käsityötä, 100% puuvillaa ja tekee kantajastaan Mymmelin näköisen. Se jos mikä pistää hymyilyttämään. 

Joskus pitää katsoa läpi sormien karmeita pystykauluksia sekä ummehtunutta hajua, kunhan tietää, että keittiön laatikossa on pari toimivia saksia ja kylppärissä pesukone. Tämä kaunokainen veroitti pankkitiliäni 8 euroa, mutta toivottavasti se maksaa itsensä hetimmiten takaisin, sillä puin sen päälleni työharjoittelu-haastatteluun tänään Helsinkiin. Tietysti voihan aina käydä niin, etteivät haastattelijani välitä tippaakaan hassuista piilotaskuista tai mikä pahempaa; valkoisista orvokeista! 

Blogiani päivittelen vanhempieni kotoa ja syksyllä koittaa paluu tuolle sateiselle saarelle, jota kodiksin kutsun.

Mekko: kirpputori, laukku: siskon, rannerenkaat: kirpputori, huivi: KappAhl, kengät: Seppälä