Normal

Käytiin eilen dyykkaamassa. Saalis oli tällainen. Kevätsipulia, porkkanoita, kahdeksan pussia keksejä, banaania, leipää, salaattia... Paikalle sattunut lähiasuntolan vartija kysäisi mitä puuhaamme ja kun selitin asian, hän opasti ystävällisesti, että sunnuntai-illat ovat otollisimmat apajapäivät. Hän antoi myös ymmärtää, että on ookoo dyykata, kun kerta olimme ns. normaaleja kansalaisia emmekä katujen kodittomia, joilla tarve dyykkaamiseen on kuitenkin todellinen. Kuinka nurinkurista on, että kun kaivelen roskiksia kello 12 yöllä farkuissa ja nahkatakissani on se hyväksyttävää, mutta asian laita olisi vallan toinen jos olisin pahalta haiseva nelikymppinen mies.

Minulla ja kämppikselläni on oikeasti varaa ostaa ruokaa, mutta aikaisemmin päivällä juteltuamme tovin siitä, kuinka inhottavan paljon ruokaa menee kauppojen roskiksissa hukkaan päätimme lähteä dyykkausreissulle. Dyykkaus on Britanniassa laitonta, mutta en usko, että kaksi nuorta neitoa joutuisi kovinkaan pahaan kiipeliin sinivuokkojen sattuessa paikalle. Vartija varoittikin meitä, että nimenomaan kaupan omistajalle ei kannata roskisten tonkimisesta jäädä kiinni. Katsotaan mitä tänään löytyy.

Ja asiasta kukkaruukkuun. Kävimme pienellä kävelylenkillä keskustassa ihailemassa Arts by the Sea -festivaalin tarjontaa. Oli tunnelmallisia valoja ja ihanan raikas, kirpeä ilma. Syksy se saapuu Britanniaankin, onneksi vähän lempeämmin kuin Suomessa.

I went skipping. Were I a homeless person this kind of behaviour would not be acceptable (as was explained to me by a security guard from a nearby apartment building) but since I seemed to be just your average, normal person in my jeans and leather jacket it was totally cool. Fucked up much?

Tonight we took a walk in the crispy, chilly air and admired what Arts by the Sea festival had to offer. I thought Bournemouth was as boring as they come but apparently there's more to this town on a Saturday night than crowds of stag do's dressed up as LMFAO.