Normal

Käytiin eilen dyykkaamassa. Saalis oli tällainen. Kevätsipulia, porkkanoita, kahdeksan pussia keksejä, banaania, leipää, salaattia... Paikalle sattunut lähiasuntolan vartija kysäisi mitä puuhaamme ja kun selitin asian, hän opasti ystävällisesti, että sunnuntai-illat ovat otollisimmat apajapäivät. Hän antoi myös ymmärtää, että on ookoo dyykata, kun kerta olimme ns. normaaleja kansalaisia emmekä katujen kodittomia, joilla tarve dyykkaamiseen on kuitenkin todellinen. Kuinka nurinkurista on, että kun kaivelen roskiksia kello 12 yöllä farkuissa ja nahkatakissani on se hyväksyttävää, mutta asian laita olisi vallan toinen jos olisin pahalta haiseva nelikymppinen mies.

Minulla ja kämppikselläni on oikeasti varaa ostaa ruokaa, mutta aikaisemmin päivällä juteltuamme tovin siitä, kuinka inhottavan paljon ruokaa menee kauppojen roskiksissa hukkaan päätimme lähteä dyykkausreissulle. Dyykkaus on Britanniassa laitonta, mutta en usko, että kaksi nuorta neitoa joutuisi kovinkaan pahaan kiipeliin sinivuokkojen sattuessa paikalle. Vartija varoittikin meitä, että nimenomaan kaupan omistajalle ei kannata roskisten tonkimisesta jäädä kiinni. Katsotaan mitä tänään löytyy.

Ja asiasta kukkaruukkuun. Kävimme pienellä kävelylenkillä keskustassa ihailemassa Arts by the Sea -festivaalin tarjontaa. Oli tunnelmallisia valoja ja ihanan raikas, kirpeä ilma. Syksy se saapuu Britanniaankin, onneksi vähän lempeämmin kuin Suomessa.

I went skipping. Were I a homeless person this kind of behaviour would not be acceptable (as was explained to me by a security guard from a nearby apartment building) but since I seemed to be just your average, normal person in my jeans and leather jacket it was totally cool. Fucked up much?

Tonight we took a walk in the crispy, chilly air and admired what Arts by the Sea festival had to offer. I thought Bournemouth was as boring as they come but apparently there's more to this town on a Saturday night than crowds of stag do's dressed up as LMFAO.

All the cigarettes that I have never smoked

Jösses. Aika rientää. Vasta tänään sain netin toimimaan kotonani. 

Bournemouth on niin tylsä ja pieni ja äänekäs. Kuvailin jollekulle sitä juurikin näin ja tämä joku kysyi, että miten paikka voi olla samalla aikaa sekä tylsä ja pieni että äänekäs? No, sillä tavalla, että tässä kaupungissa kaikki ensimmäisen vuoden opiskelijat asuvat keskustan alueella, mukavasti kävelymatkan päässä kaikista baareista. Ja ne ykkösvuoden opiskelijat, no, ne huutaa. Iltaisin kello kymmenestä kello kolmeen aamulla. Juuri kävelin kotiin töistä ja edessäpäin hoiperteli tyttölauma. Tyttölauma kohtasi poikalauman ja joku tytöistä päästi humalan rentouttamasta kurkustaan korviavihlovan kutsuhuudon (miksi? ken tietää), johon kaikki muut humalaiset tytöt sitten yhtyivät ja johon pojat tietysti vastasivat omilla astetta matalammilla rääkäisyillään. 

Tätä jatkuu pitkin vuotta. 

Hei, ei se mitään, olinhan itsekin ykkösvuosilainen joskus. Hurjat kaksi vuotta takaperin minä rääyin (vain yhden ainoan kerran tosin), uusien tuttavuuksien ja alkoholin riemastuttavan yhteisvaikutuksen alaisena yhtyen sekalaiseen kuoroon, joka yritti kaiketi tapailla jotakin jalkapallolaulua.

Mutta kyllä silti tekee mieleni joskus avata ikkuna sepposen selälleen ja huutaa: 'Jumaliste kakarat, häipykää jo kotio nukkumaan siitä!'

Hovikuvaajani on Lontoossa, joten ohessa muutamia kännykällä napattuja Lontoosta.

Lasit ovat ihanat Specsaversin Gok Wan -kokoelmasta, mutta hittolainen kun olin niin pihi, etten halunnut maksaa kolmeakymppiä heijastuksenestosta. Taidan viedä ne takaisin, jos sen saisi tehtyä näin jälkikäteen.

Dem freshers. They is well loud.

We've got fun and games

Eilen kavimme Haggerstonin puistossa - luimme sarjakuvia ja soimme kirsikoita. 

Luen parhaillaan Love letters of Great Women -kirjaa ja minua arsyttaa ja liikuttaa samanaikaisesti Henry VIII:en vaimojen kirjeet. Ensinnakin Katariina Aragonialaisen kuolinvuoteelta lahetetty kirje, jossa han vannoo yha rakastavansa kamalaa miestaan. Ja sitten Anne Boleynin kirje vain muutamaa viikkoa ennen mestausta, jossa tama pyytaa miestaan suomaan hanelle oikeudenmukaisen oikeudenkaynnin. Nain ei tietenkaan tapahtunut ja Boleyn kohtasi loppunsa syytettyna veljensa kanssa pelehtimisesta. 

Minua inhottaa, miten naiset ovat pelkkia vaimoja ja synnyttajia. Eritoten Henry kahdeksannen tapauksessa. Tietysti historiasta loytyy hyviakin miehia, mutta naisten ensisijainen elamantarkoitus oli menna naimisiin ja tehda lapsia (mieluiten poikia). Tama pitaa paikkansa edelleen monissa maissa.

Sitten katson Sherlock Holmesia (Uusi Sherlock Suomessa Ylella) ja minua raivostuttaa, miten surkeita naishahmoista on tehty. Vuokraemannan jorinoita ei kukaan jaksa kuunnella ja nainen sopii vain keittamaan etsivaneron teen. Kaiken lisaksi Sherlock on minusta allottavan ylimielinen ja omahyvainen. Britanniassa sarja on suuressa suosiossa. Kuka hitto tata katsoo?

Minifeministi kuittaa.

If you're so funny, then why are you alone tonight?

Kuvittelin olevani paahtavan kuumalla safarilla. Janoisena ja seuraavaa levähdyspaikkaa tähyten. Hetkeksi uskoinkin niin. 

Päällä ihanin kirppuhame, joka hulmuaa tuulessa ja saa minut tuntemaan itseni seikkailunhaluiseksi pariisittareksi. Eksyinkin matkalla Ruoholahdesta rautatieasemalle. Jos Helsingissä edes voi eksyä. Kurkistin muistiinpanokirjasta suunnistusohjeita, kun tuulenviri tarttui lappuihin, joita säilytän vihon välissä ja levitti ne ympäri katua. Tuntematon mies ohitti minut muttei tarjoutunut auttamaan kadonneiden lappusieni metsästyksessä. Kirosin häntä hetken mielessäni. Nyt jossakin päin Helsinkiä on tuulen riepoteltavana minun typeriä pikku muistilappujani.

Kun antaa masun vähän pilkottaa, niin ei tunnu liian konservatiiviselta. Käärmeennahkaiset suomalaiset kengät löytyivät kirpputorilta 8 eurolla tänä kesänä. 

Eilen katselin Closer:ia iltamyöhään saakka vaikka piti olla nukkumassa jo muutama tunti aikaisemmin. Ja ajattelin vain, kuinka julmalta täytyy tuntua ne muutamat hetket ennen kuin kerrot uutiset toiselle; et halua enää, kaikki on lopussa. Sinä tiedät, mutta hän ei - jos vain pysyisit hiljaa, ei toinen saisi koskaan tietää miten lähellä sydän oli murtua. 

I pretend to be on a safari. Parched and hot. For a moment I believed so.

Paita: TK Maxx, hame kirppis, kengät kirppis, lasit Asos

A ripe cranberry will bounce

Kaipaan sinua aivan huomaamattani. Saatan olla ajattelematta sinua montakin tuntia kunnes sitten, aivan yllättäen jossakin täysin arkisessa paikassa kuten ruokakaupassa, jokin herättää muiston sinusta.

Tänään se oli Snapple-mehupullo. Yhtäkkiä muistin, miten kova jano meillä oli silloin. Kuinka Brick Lane oli täynnä melua ja pölyä ja aurinko porotti olkapäille. Olimme kävelleet tunteja, minä olin raahannut sinut jokaiseen vintagepuotiin ja sinua väsytti ja ärsytti. Sinä päivänä oli vain me kaksi ja Lontoo. Se kesä oli ihanin. Hymyilen pullolle ja ostan sen vaikka se on naurettavan kallis ja vieläpä sitä makua, jota inhoan. 

En muista, mitä meidän korkeissamme luki silloin. Mutta muistan kyllä kuinka haimme tuoreet bagelit pikkukaupasta, jossa oli aina ruuhka-aika ja kuinka sinä tarjouduit maksamaan. Sitten istuimme pienellä penkillä ja söimme ja joimme mehujamme ja katselimme ihmisiä. Haluaisin sanoa, että sitten sinä suutelit minua, mutta ei se mennyt niin. Me olimme riidelleet. Näin jälkikäteen en muista riitaa, muistan vain sinut ja minut ja iltapäivän valon.

I've seen every blue eyed floozy on the way

Kengistä, Queenistä ja paljasjalkaisuudesta.

Eilen matkalla asemalta kotiin kuuntelin Fat Bottomed Girlsiä täysillä kuulokkeista. Kivi luikahti jostain kenkääni ja jouduin kihnuttamaan hikisen tennarin pois jalasta. Olin jo puskemassa jalkaa takaisin kuumaan kenkään, mutta päätinkin sitten ottaa molemmat kengät pois ja kävellä paljain jaloin kotiin. Asfaltti oli mukavan viileä ja karhea vasten jalkapohjia. 

Lanteet alkoivat keinumaan väkisinkin Freddien karjuessa: 'Aaare you gonna take me home tonight? Ooooh, down beside that red firelight.' Teki mieli niin pirhanasti jammailla ja laulaa mukana. Ensin hyräilin, sitten jo tapailin sanoja ja ennen kuin huomasinkaan, ajattelin: 'Ketä kiinnostaa, jos jammailen matkani kotiin kengättä. Hitot naapureista!' Sitten bailasinkin kotiin asti, heiluttelin kenkiä ilmassa ja lauleskelin kertosäkeen mukana. Naapurit tuijotti, minua ei haitannut. Hassua, miten on ookoo laulaa ja tanssia kännissä tai kavereiden kanssa hullutellessa muttei koskaan yksin keskellä päivää.

Joskus ammoisina aikoina Irc-galleriassa oli kanava nimeltä: Why can't my life be a musical? Minä olin yksi kanavan jäsenistä. No, sen sijaan, että surisimme moista asiaa, mitäs jos vaan vähän vaikka jammailtaisiin kotimatkalla hyvän musiikin tahtiin niin meidänkin elämässä on vähän enemmän musikaalia ja vähän vähemmän näyttöpäätteen kelmeää valoa.

I recommend dancing your way home from work, barefoot and singing: 'Left alone with big fat Fanny, she was such a naughty nanny! Hey, big woman you made a bad boy out of meeee!' Neighbours will stare but your day will be instantly better. 

Hame: kirppari, toppi Vero Moda, lasit KappAhl