Minulla on kamera. Kannan sita mukanani joka paikkaan. Lempiotoksiani ovat sattumalta napatut kuvat tupakoivista tytoista. People look so lonely yet poised when smoking, kuten asian selitin poikakaverilleni.
Lontoossa on painostavan kuuma. Matkan viimeisella etapilla, viiden minuutin paasta poikaystavan asunnolta minijaakaapin kokoisesta matkalaukustani irtosi pyora. Onneksi ei sen aikaisemmin. Lontoo on edelleen lempikaupunkini. Hummus maistuu juuri silta, kuin sen kuuluukin ja mangoa saa valmiina paloina kylmakaapeista. Ainoat asiat, mista en pida ovat roskien ja virtsan haju kaduilla seka poly, joka kutittelee nenaa ja pahentaa astmaani.
Olen kaynyt lempipaikoissani. V&A-museon muotinayttelyssa ja Photographer's Galleryssa, joka muistutti minua jalleen kerran siita, miten mahtava taidemuoto valokuvaus on. Ostin ensimmaisen American Apparel t-paitani ja ainakin tahan saakka se on ollut sen 19 punnan arvoinen. Istuvuus on kymppiluokkaa. Olen syonyt niin paljon sushia, etta alan epailla riippuvuutta. Ruoka on ihanan halpaa ja ihmiset ovat kauniita.
Majailen Hoxtonin alueella ja matkalla Liverpool Streetin metroasemalla kuljen ohi Bishopsgaten pukumiesten ja -naisten ja olen niin kertakaikkisen onnellinen siita, etten ole yksi niista navynsiniseen jakkupukuun sonnustautuneista naisista.
Conversen kanvasreppu osoittautui parhaimmaksi ostokseksi ikina. Aikaisemmin olen karsinyt pahoista selkakivuista pitkien kavelymatkojen yhteydessa, mutta selka ei enaa inahdakaan vaikka kiertelisin museoita viisi tuntia.
Sunnuntaina kavimme Oxfordissa pienessa sarjakuvatapahtumassa. Saatiin nimilaput ja kaikki. Omani huuhdoin kyllakin vahingossa pontosta alas.
Tanaan kavelin Camdenin lapi ja nyt aion viettaa loppuillan katsellen Breaking Badia. Elama on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti