Suomen kesä on paahtavan kuuma ja ihana. Istun vanhempien takapihalla aamukahvilla ja aurinko polttelee paljailla säärillä. Jälleen kerran rusketusrajat asettautuvat ensimmäiseksi varpaiden ja jalan liitoskohtaan.
Pyöräilen joka paikkaan ja haaveilen, että joku päivä pääsisin pyöräilemään New Yorkissa. Hymyilen kun huomaan ajattelevani ettei mokoma ole ollenkaan mahdotonta, miksei. Joku päivä.
Englannissa pyöräily vaikuttaa holtittomalta ja pelottavalta, pujotella nyt double deckereiden seassa aamuruuhkassa! Jostakin syystä olen pyörän lisäksi alkanut haaveilemaan lapsuuden kammotuksesta; pyöräilykypärästä. Muksuna olin liian cool kypärälle ja se piti riisua heti ensimmäisen kulman jälkeen matkalla kouluun ja kiikuttaa perille pyöränsarvessa. Muistaakseni ensimmäinen kypäräni oli kirkkaanpinkki. Nyt en pistäisi vastaan moiselle laisinkaan.
Eilen illalla suojauduin hyttysiltä maksimekon ja huivin alle. Parhain meikki helteessä syntyy munakoison värisestä huulipunasta ja muuten luonnollisesta ja vähäeleisestä ehostuksesta.
Laitoin pitkät kynnet, muovia ja pikaliimaa, mutta ne aiheuttavat päänvaivaa muunmuassa tölkkien avaamisessa. En taida olla tarpeeksi leidi tällaisille, mutta ilmeisesti tarpeeksi uncool pyöräilykypärälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti