Kaipaan sinua aivan huomaamattani. Saatan olla ajattelematta sinua montakin tuntia kunnes sitten, aivan yllättäen jossakin täysin arkisessa paikassa kuten ruokakaupassa, jokin herättää muiston sinusta.
Tänään se oli Snapple-mehupullo. Yhtäkkiä muistin, miten kova jano meillä oli silloin. Kuinka Brick Lane oli täynnä melua ja pölyä ja aurinko porotti olkapäille. Olimme kävelleet tunteja, minä olin raahannut sinut jokaiseen vintagepuotiin ja sinua väsytti ja ärsytti. Sinä päivänä oli vain me kaksi ja Lontoo. Se kesä oli ihanin. Hymyilen pullolle ja ostan sen vaikka se on naurettavan kallis ja vieläpä sitä makua, jota inhoan.
En muista, mitä meidän korkeissamme luki silloin. Mutta muistan kyllä kuinka haimme tuoreet bagelit pikkukaupasta, jossa oli aina ruuhka-aika ja kuinka sinä tarjouduit maksamaan. Sitten istuimme pienellä penkillä ja söimme ja joimme mehujamme ja katselimme ihmisiä. Haluaisin sanoa, että sitten sinä suutelit minua, mutta ei se mennyt niin. Me olimme riidelleet. Näin jälkikäteen en muista riitaa, muistan vain sinut ja minut ja iltapäivän valon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti