Kengistä, Queenistä ja paljasjalkaisuudesta.
Eilen matkalla asemalta kotiin kuuntelin Fat Bottomed Girlsiä
täysillä kuulokkeista. Kivi luikahti jostain kenkääni ja jouduin kihnuttamaan
hikisen tennarin pois jalasta. Olin jo puskemassa jalkaa takaisin kuumaan kenkään, mutta päätinkin sitten ottaa molemmat kengät pois ja kävellä paljain
jaloin kotiin. Asfaltti oli mukavan viileä ja karhea vasten jalkapohjia.
Lanteet alkoivat keinumaan väkisinkin Freddien karjuessa: 'Aaare you gonna take me home tonight? Ooooh, down beside that red firelight.' Teki mieli niin pirhanasti jammailla ja
laulaa mukana. Ensin hyräilin, sitten jo tapailin sanoja ja ennen kuin
huomasinkaan, ajattelin: 'Ketä kiinnostaa, jos jammailen matkani kotiin
kengättä. Hitot naapureista!' Sitten bailasinkin kotiin asti, heiluttelin
kenkiä ilmassa ja lauleskelin kertosäkeen mukana. Naapurit tuijotti, minua ei
haitannut. Hassua, miten on ookoo laulaa ja tanssia kännissä tai kavereiden kanssa hullutellessa muttei koskaan yksin keskellä päivää.
Joskus ammoisina aikoina Irc-galleriassa oli kanava nimeltä:
Why can't my life be a musical? Minä olin yksi kanavan jäsenistä. No, sen
sijaan, että surisimme moista asiaa, mitäs jos vaan vähän vaikka jammailtaisiin
kotimatkalla hyvän musiikin tahtiin niin meidänkin elämässä on vähän enemmän
musikaalia ja vähän vähemmän näyttöpäätteen kelmeää valoa.
I recommend dancing your way home from work, barefoot and singing: 'Left alone with big fat Fanny, she was such a naughty nanny! Hey, big woman you made a bad boy out of meeee!' Neighbours will stare but your day will be instantly better.
Hame: kirppari, toppi Vero Moda, lasit KappAhl
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti